Aimer les femmes intelligentes est un plaisir pédéraste.
-Charles Baudelaire

Tapasin pitkästä aikaa ystävääni. Juttelimme lomasta, muodista, matkailusta ja, myönnettäköön, miehistä. Kerrottakoon, että ystävälläni on ongelma; hänellä on liian paljon kiinnostuneita miehiä ympärillään. Todella ahdistavaa, voi vain kuvitella!

Tasan ei käy onnenlahjat, todettiin jo aikoja sitten. Mutta miksi toisella on varaa valita monien miesten joukosta, kun toisen on nähtävä vaivaa, että pääsisi edes yksille treffeille? Onko vedettävä pikkutoppi, minihame ja korkkarit ensi kerralla baariin mentäessä, jotta olisi vientiä? Ja muistathan jättää aivot narikkaan takin ja muiden ylimääräisten tavaroiden mukana!

Yökerhoissa tämä parinvalinta on erityisen julmaa. Darwinistista teoriaa voisi varsin soveltaa siellä varsin hyvin. Ensin menevät parhaimmat yksilöt, pariutuen toisten valioyksilöiden kanssa. Pikkuhiljaa jäljellä ovat vain toinen toistaan huonommat yksilöt. Aamun sarastaessa kelpaa kuitenkin jo vähän huonompikin vaihtoehto. Sellainen, jota ei koskaan päivänvalossa edes vilkaisisi..

Naiset on luotu miellyttämään miehiä. Kauhistelkaa vain, mutta niin se on. Ja tiedämme sen kyllä itsekin. Kuntosalini maanantaisessa aamujumpassa on aina sali täynnä. Naiset hyppivät verenmaku suussa. Toki haluamme pitää itsestämme huolta. Mutta on siinä jotain muutakin..

Käymme kasvohoidoissa, kynsihoidoissa, kulutamme satoja euroja yhteen kampaamokäyntiin samalla kun takaraivossamme kytee pelko. Laittaudumme, koska haluamme näyttää hyviltä. Kukaan ei halua olla se yksinäinen, ruma ja lihava. Haluamme löytää sen elämämme miehen, niinkuin naiset ovat aina halunneet. Se on kaikkien rahallisten ja fyysisten ponnisteluiden suurin palkkio.

Aikansa modernit naiset heittivät 70-luvulla rintsikat roviolle. Nykyisin moderni nainen on itsestään huolehtiva, älykäs ja sivistynyt nainen. Miesten miellyttäminen on bimbojen hommaa - Mutta niin moni meistä ei kuitenkaan uskalla jättää mitään arvauksen varaan tässä ikuisessa taistelussa elämän jatkumisen puolesta..

Fashion passes, style remains
-Coco Chanel

Selatessani kuukausittaista herkkuani, British Elleä pompahtelivat silmiini taas järjettömän suurella rahalla ostetut, monia sivuja jatkuvat luksusbrändien mainokset. Mielessäni heräsi kysymys, mihin me tavalliset tallaajat noita mainoksia tarvitsemme? Tuossa Chanel, seuraavalla Balenciaga, kolmannella sivulla Gucci. Jos Elle on Brittein saarten ostetuin muotilehti, epäilen että kaikilla lukijoilla olisi varaa niihin tavaroihin, joita lehdessä on. Ja ne, joilla on rahaa luksusta ostaa, tietävät kyllä mihin kauppaan suunnistaa ilman valtavia mainoksiakin.

Toisaalta sivuja selaillessani katsoessani upeita vaatteita kauniiden mallien päällä mieleeni putkahti, mikä tekee ihmisestä tyylikkään? Miksi toisen päällä tuhansien eurojen kolttu näyttää toisella halvalta ja miksi toiset ovat kuin Voguen sivulta shopattuaan Hennesissä? Ja kun halvallakin saa, miksi maksaa? Itse kuitenkin olen aina rakastanut kalliita brändejä, ja myönnettäköön, mitä kalliimpi kolttu, sitä kiinnostavampi.

Onko luksus siis luotu typeryksille, jotka suostuvat maksamaan järjetömyyksiä mitä pienimmistä kankaanpalasista muotisuunnittelijoiden naureskellessa partoihinsa. Ja kuitenkaan, ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka maksaa. Tunsinkin itseni tässä taannoin hieman typeräksi suomen tullissa. Rahtasin järjettömän kallista laukkua San Franciscosta, ja Suomeen päästyäni maksoin siitä vielä 180 euron verot..

Tässä sitä nyt ollaan. Elämäni ensimmäinen blogi lähtee tästä vain - humps! Aikaisemmin mietin, että blogin pitäjät ovat vain narsisteja, jotka haluavat selittää omista asioistaan. Noh, joko minusta on siis tullut sellainen, tai sitten nämä blogin pitäjät ovat jotain muuta..

Ajattelin kirjoittaa tänne ajatuksiani asioista ja elämästä.. Ehkä voisin samalla parantaa kirjoitustaitoani, kevään yo-kirjoitukset mielessä nimittäin. Saa nähdä, mitä tämä tuo tullessaan!