sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Hän makasi panssarimaisen kovalla selällään ja näki, jos hieman kohotti päätään, kuperan, ruskean, kaarimaisiin kovettumiin jakaantuneen vatsansa, jolta sängynpeite oli valumaisillaan alas.
- Franz Kafka : Muodonmuutos

Heipä hei lukijani ja hauskaa vappua. Tämänkertainen otteeni oli Kafkaa, novellikokoelmasta Nälkätaiteilija. Olen yrittänyt lukea 'laadukasta' kirjallisuutta nyt kevätiltaisin, pääsykoeurakan päätteeksi.
Miksi juuri tämä? No aluksi halusin ottaa kyseisen näytteen vain, koska pidän siitä. Sitten kuitenkin inspiroiduin sen aiheesta.

Koristaudun - olen siis näkymätön?

Minusta vaikuttaa, että kauneus ja kaunistautuminen ovat asioita, joissa miehet ja naiset eivät kohtaa - eivätkä tule koskaan kohtaamaan?
Miksi on niin, että silloin kun lähtee baariin hetken mielijohteesta, hiukset likaisina ja juuri se paita päällä, joka ulkonäöstä ei ole aivan vakuuttunut onkin yhtäkkiä kiinnostava ja ulkoisesti miellyttävät ja kiinnostavat miehet kaivautuvat esiin koloistaan?
Ja kun taas on viimeisen päälle laittautunut, ei kohtaa juurikaan ketään. Viimeisen päälle laittautumisella en nyt tarkoita että naama on täynnä glitteriä ja paita paljastaa enemmän kuin tarpeeksi.

On toki ymmärrettävää - 'liian kaunis' nainen voi olla pelottava ja ylpeän näköinen. Arkisemman näköistä on helpompi lähestyä, mikä on varsin luonnollista, ottaen huomioon epävarmuutemme itsemme ja ulkoisen habituksemme suhteen - samahan kokee itsekin.

Mutta kuitenkin. On se niin väärin!

Haluan molemmat! Miksen voi olla yhtä aikaa haluttu ja tuntea itseni kauniikisi? En tarkoita, ettenkö saisi huomiota laittautuneena, mutta silloin tilanne jää lähinnä katseiden vaihdon tasolle.

Ja taas tuossa taannoin, ollessani baarissa kalpeana ja laittautumattomana hetken mielijohteesta, väittelin hyvännäköisen pojan kanssa pitkään siitä miksen lähde tanssimaan, hänen repiessä kättäni. Ja hän ei ollut edes humalassa!
Mieleni valtasi epäusko - oliko tämä nyt joku kaveripiirin vitsi?

Jäin miettimään asiaa. Mikäli en olisi ollut juuri lähtemässä pois olisin ehdottomasti lähtenyt tanssimaan hänen kanssaan. Minulle tuollaiset miehet ovat pisara meressä. Baarissa kohtaamani miehet ovat yleensä joko liian humalassa tai liian päällekäyviä - ei se, että tanssin 'sensuellisti' tarkoita, että tuntemattomilla on oikeus koskea minuun.

En etsi baarista yhden illan juttuja. En laittaudu päästäkseni jonkun petiin. Elän kai naiiveissa ja ruusuisissa kuvitelmissa siitä, että löytäisin jotain muuta - Kenties kahviseuraa tai juttelemista baarissa ilman että toisen kädet vaeltavat jossain alhaalla.
En kuitenkaan kuvittele löytäväni baareista tosi rakkautta tai elämänkumppania.

Mutta silti, eivätkai kaikki etsi seuraa vain yhdeksi illaksi?

Toivottavasti.

perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

Ulkona / pitkiä öitä ulkona / jaksatko odottaa minua / minua?
Regina

Hui! Havahduin! Yksi tilaaja kadonnut - kuusi on sellainen lukijamäärä, ettei siitä ole varaa juuri karsia! Ei, en ole unohtanut blogiani, tai teitä, ihanaiset lukijani. Olen vain ollut kovin kiireinen. Huono selitys - tiedän, mutta pääsykoeluvun ja valmennuskurssin väliin ei jää paljon tilaa, niin paljon kuin mielisinkin tänne kirjoittaa.

Noniin. Kevät on vihdoin täällä! Olen hössöttänyt siitä joulukuun lopusta lähtien ja nyt hengitän kevättä sisuksiini. Rakastan kevät-Helsinkiä. Kuten ehkä joku muistaa, olen jo aikaisemmin puhunut rakastamastani syys-Helsingistä. Noh, myönnettäköön - rakastan Helsinkiä, vuodenajasta riippumatta.
Sitä jotenkin karua ja rujoa romantiikkaa mitä Helsinki huokuu. Hieman epäsiistejä vanhoja katuja, maalin lohkeilua Pietarinkadulla ja valon iskeytymistä asvalttiin oikeassa kulmassa.

Olisi hauska kuulla, mitä lukijoideni kevääseen kuuluu? Täytyy kylläkin sanoa, että tämä kevät on poikkeuksellinen elämässäni; ylioppilaskirjoitukset, pääsykokeet. En ehdi tehdä kaikkea sellaista, mitä haluaisin toteuttaa. Tosin olen löytänyt uudelleen (sattumoisin) Helsingin yliopiston kirjaston! Käykääpä tutustumassa lukusaliin, siellä on niin kaunista, että tahtoisi ihailla sen estetiikkaa pääsykoekirjojen tutkiskelun sijaan.

Kevätiltaisin pidän parvekkeen oven auki ja kuuntelen linnunlaulua. Illat ovat kuulaan pehmeitä ja vielä hieman viileitä. Kuuntelen Reginaa ja juon japanilaista teetä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin pyöräillä Helsinki-pyörillä keskustassa illan pimetessä (kunhan ilmat tästä lämpenevät). Piknik Kaivopuistossa. Ballerinat jalassa Esplanadilla. Ensimmäinen lämmin päivä. Ensimmäiset purjehdusretket.

Päivät lämpenevät ja mieli kevenee. Tekee mieli uusia vaatteita. Haluan hyville keikoille. Haluan istua ystävien kanssa kalliolaisessa baarissa ja juoda sangriaa. Huuhtoa katupölyt viemäriin.