Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Hän makasi panssarimaisen kovalla selällään ja näki, jos hieman kohotti päätään, kuperan, ruskean, kaarimaisiin kovettumiin jakaantuneen vatsansa, jolta sängynpeite oli valumaisillaan alas.
- Franz Kafka : Muodonmuutos

Heipä hei lukijani ja hauskaa vappua. Tämänkertainen otteeni oli Kafkaa, novellikokoelmasta Nälkätaiteilija. Olen yrittänyt lukea 'laadukasta' kirjallisuutta nyt kevätiltaisin, pääsykoeurakan päätteeksi.
Miksi juuri tämä? No aluksi halusin ottaa kyseisen näytteen vain, koska pidän siitä. Sitten kuitenkin inspiroiduin sen aiheesta.

Koristaudun - olen siis näkymätön?

Minusta vaikuttaa, että kauneus ja kaunistautuminen ovat asioita, joissa miehet ja naiset eivät kohtaa - eivätkä tule koskaan kohtaamaan?
Miksi on niin, että silloin kun lähtee baariin hetken mielijohteesta, hiukset likaisina ja juuri se paita päällä, joka ulkonäöstä ei ole aivan vakuuttunut onkin yhtäkkiä kiinnostava ja ulkoisesti miellyttävät ja kiinnostavat miehet kaivautuvat esiin koloistaan?
Ja kun taas on viimeisen päälle laittautunut, ei kohtaa juurikaan ketään. Viimeisen päälle laittautumisella en nyt tarkoita että naama on täynnä glitteriä ja paita paljastaa enemmän kuin tarpeeksi.

On toki ymmärrettävää - 'liian kaunis' nainen voi olla pelottava ja ylpeän näköinen. Arkisemman näköistä on helpompi lähestyä, mikä on varsin luonnollista, ottaen huomioon epävarmuutemme itsemme ja ulkoisen habituksemme suhteen - samahan kokee itsekin.

Mutta kuitenkin. On se niin väärin!

Haluan molemmat! Miksen voi olla yhtä aikaa haluttu ja tuntea itseni kauniikisi? En tarkoita, ettenkö saisi huomiota laittautuneena, mutta silloin tilanne jää lähinnä katseiden vaihdon tasolle.

Ja taas tuossa taannoin, ollessani baarissa kalpeana ja laittautumattomana hetken mielijohteesta, väittelin hyvännäköisen pojan kanssa pitkään siitä miksen lähde tanssimaan, hänen repiessä kättäni. Ja hän ei ollut edes humalassa!
Mieleni valtasi epäusko - oliko tämä nyt joku kaveripiirin vitsi?

Jäin miettimään asiaa. Mikäli en olisi ollut juuri lähtemässä pois olisin ehdottomasti lähtenyt tanssimaan hänen kanssaan. Minulle tuollaiset miehet ovat pisara meressä. Baarissa kohtaamani miehet ovat yleensä joko liian humalassa tai liian päällekäyviä - ei se, että tanssin 'sensuellisti' tarkoita, että tuntemattomilla on oikeus koskea minuun.

En etsi baarista yhden illan juttuja. En laittaudu päästäkseni jonkun petiin. Elän kai naiiveissa ja ruusuisissa kuvitelmissa siitä, että löytäisin jotain muuta - Kenties kahviseuraa tai juttelemista baarissa ilman että toisen kädet vaeltavat jossain alhaalla.
En kuitenkaan kuvittele löytäväni baareista tosi rakkautta tai elämänkumppania.

Mutta silti, eivätkai kaikki etsi seuraa vain yhdeksi illaksi?

Toivottavasti.