sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Haluan olla nainen Tarantinon elokuvissa. Laiha, kurvikas supernainen. Naiseuden täydellinen muodostuma. Upea kissa cat suit:issa. Hulmuavahiuksinen nainen joka näyttää heti herätessään tyrmäävän kauniilta.


Minulla on viha-rakkaus -suhde ulkomuotooni. En osaa katsoa ulkonäköäni 'ulkopuolelta.'
On päiviä, joina tunnen itseni paljon keskivertonaista kauniimmaksi.
Joinakin päivinä taas tuntuu, että jokainen ohikulkeva ihminen on jollain tavalla sievemmän ja kiinnostavamman näköinen.

En voi katsoa itsestäni otettuja valokuvia. Kaikissa niissä näytän jotenkin väärältä - mietin päässäni, etteihän minun tuolta pitäisi näyttää!

Osaksi syy voi olla siinä, että menen aivan lukkoon, jos joku kaivaa kameran esiin. Pakoilen poseeraamista ja kuviin joutumista viimeiseen asti. En nimittäin osaa poseerata ja suoraansanottuna se voi pilata koko iltani jos satun näyttämään jossain kuvassa rumalta tai lihavalta.

Käytän kauneudenhoitoon liikaa aikaa ja rahaa. Käytän vain chanelin kosmetiikkaa ja urheilen pelkästään näyttääkseni hyvältä. Joojoo, luustolle hyvä juttu ja sydän- ja verisuonitaudit saa kyytiä, kolesteroli pystyy alhaalla.. Rehellisyyden nimissä juoksen läskejä pakoon.


Haluan olla supernainen, mutta peilistä tuijottaa ainoastaan lyhytjalkainen tyttö, jonka lantio on liian leveä.


Kadehdin naisia jotka kulkevat ilman meikkiä, homssuisena. Sellaisia jotka hymyilevät vaikka paita olisi vähän liian kireä ja paljastaisi vatsamakkarat. He näyttävät kauniilta - oikeasti. Ja he ovat kauniita koska ovat sinut ulkomuotonsa kanssa eivätkä pohdi liikaa ulkomuotoaan.

Miksen itse siis voi tyytyä vähempään? Odotan päivää, jona katson itsestäni otettua valokuvaa ja voin todeta näyttäväni juuri sopivalta. Siihen asti juoksen verenmaku suussa, kuivaharjaan ja levitän ruskettavaa kosteusvoidetta. Föönään, puunaan ja puleeraan.

Ei kommentteja: