"A trente ans, une femme doit choisir entre son derrière et son visage."
- Coco Chanel

Luojan kiitos, itse en vielä ole kolmekymppinen!! Siteerasin taas suosikkidesigneriani, Madame Chanelia - ikuisen muodin ja tyylin luojaa. Mutta siirrymme päivän aiheeseen. Rupesin tänään Stockan kosmetiikkaosastolla pohtimaan ihmisten suhtautumista kauneuteen ja kosmetiikkaa.

Jos kuvittelee sitäkin rahamäärää, joka kosmetiikkateollisuudessa liikkuu, alkaa hirvittää. Luin jostain, että kosmetiikkateollisuuteen kulutettavalla rahalla voisi poistaa nälänhädän maailmasta. Tiukka valinta; oma meikkipussi vai ruokaa kaikille. Siinäpä pähkinä purtavaksi!

En ole koskaan ymmärtänyt niitä kosmetiikkahyllyn nurkassa olevia 300 euron ryppyvoideputeleita. Tuollaiset hinnat menevät naurettavuuksiin! Kuka kertoisi sen prosentuaalisen eron rypyissä ihmisellä joka käyttää 50 euron voidetta tai 300 euron voidetta. Taas toisaalta, kun katsahdan omankin kampauspöytäni rivissä olevia pulloja ja tuubeja - eli tuhansia euroja geelejä, kiiltoja ja tuoksuja, olenko itse parempi? Ihminen on heikko - ja moni nainen erityisesti kosmetiikalle.

Ystäväni käyttää meikkaukselle synonyymiä 'tulla ihmisen näköiseksi'. Onko vain meikattu nainen oikea nainen? Kuitenkin toisaalta, kutsumme päiviä jolloin ei ehdi meikata aamulla 'rumuuspäiviksi', olo on outo ja jotenkin alaston. Onko olemassa naisellista naista ilman kynsilakkaa, huulikiillettä ja ripsaria?

Kauneuden eteen on tehtävä töitä. Ei tarvitse olla Chanel (kts. siteeraus) tietääkseen sen. Jo pikkutytöt oppivat sen itkiessään hiertävissä juhlakengissä - kauneuden vuoksi on kärsittävä. En tiedä ketään, joka erityisesti nauttici 15 cm:n koroilla kävelemisestä. Kuitenkin sesonki toisensa jälkeen löydämme itsemme kenkäosastolta sovittelemasta mitä ihanimpia uusia Manoloita ja Louboutineja.

Nälänhädän ratkaisun on odotettava - kyllä jokainen nainen on meikkipussinsa ansainnut!